Arkihaaste: viikko Vaatepuun matkassa

Sosiaalisen median arkihaasteen innoittamana kerron hieman pääasiassa Vaatepuuhun liittyvästä arjestani viikon ajalta. Sivuan kirjoituksessa hieman myös perhe-elämääni ja harrastusteni kietoutumista tähän kuvioon, monia kun tuntuu askarruttavan miten ehdin kaiken tekemään. Kiitos kaikille minut tai Vaatepuun haastaneille. Olen laiska ottamaan kuvia, joten osallistun haasteeseen tällä tavalla.

Viime viikon hulinoiden päätteeksi kävin vähän alle vuoden ikäisen taaperoni kanssa vielä sunnuntaina Helsingissä Kaapelitehtaalla Kierrätystehdas-tapahtumassa. Sinne minut veti paitsi itse oivallinen tapahtuma, myös useat suunnittelijayhteistyökumppanini, jotka olivat tapahtumassa myymässä omia tuotteitaan. Ajattelin tarttua tähän tilaisuuteen käydä esittäytymässä kun kerrankin samassa paikassa olisi useampi heistä. Minusta on mukavampi lähetellä sähköposteja kun nimillä on kasvot. Lyhyestäkin tapaamisesta saa jonkinlaisen käsityksen yhteistyökumppanin persoonallisuudesta ja huumorista, mikä helpottaa kasvotontakin kommunikointia. Mirka Pukineen ständiltä sain mukaani myös uusia ihania mekkoja! Toivomuksena oli tällä kertaa isommat koot ja niitä onneksi löytyi. Uusia yhteistyökuvioita punottiin muutaman kontaktin kanssa. Yhden vanhan kontaktin kanssa tehtiin taas yhteenvetoa juuri päättyneestä yhteiskampanjasta. Tuntui kivalta saada kiitosta. Itse muistin myös kiittää luottamuksesta ja uskalluksesta heittäytyä kanssani ”sinisille merille”.

Maanantaina postitin yhdelle Vaatepuun suunnittelijalle kampanjan aikana myymättä jääneitä vaatteita seuraavana sunnuntaina pidettävää Tampereen Designtori tapahtumaa varten. Illalla lähetin sähköpostia hänelle ja myös toiselle suunnittelijalle, jonka myymättä jääneet tuotteet olin jättänyt sunnuntaina hänen Kierrätystehtaan ständille. Olin itseeni pettynyt kun en ollut saanut myydyksi niin upeita tuotteita. Sain vastaukseksi ihania ja kannustavia sanoja. Se tuntui hirveän hyvältä. Samana päivänä tein päivälenkin taaperoni kanssa (vanhempi meni mummon kanssa puistoon) ompelimo Sartaan Vaatepuun mekon vetoketjun vaihdon takia. Poikkesin myös palaveeraamassa Studio Lightin yrittäjän kanssa joka oli suunnittelemassa yrityksen syntymäpäivätapahtumaa muutaman yhteistyökumppaninsa kanssa. Näillä näkymin Vaatepuu tulee pitämään viikonlopun mittaisessa tapahtumassa pop up -myymälää Studion tiloissa ja järjestämään muotinäytöksen teatteri- ja musiikkiesitysten lomassa. Hauskaa, että Vaatepuu saa olla osallisena tämänkaltaisessa tapahtumassa. Illalla laitoin vielä sähköpostia vapun aukiolosta jäsenille ja kehotin heitä olemaan yhteydessä jos kiinni oleminen tuottaa ongelmia.

Tiistaiaamuna vanhemman tytön ollessa päiväkerhossa kävimme nuoremman tytön ja työhuonekavereiden kanssa katsomassa uutta mahdollista yhteistä tilaa nykyisen kivan, mutta ahtaan tilan tilalle. Tämä uusi valoisa ja avara tila oli alkujaan myllyn leipomo, minkä alakerrassa on mm. aikoinaan kaupungin yleisenä saunana toimineet tilat. Rakastuimme täysillä! Kävimme viereisessä kierrätyskeskuksessa suunnittelemassa sisustusta. Julkaisin tilasta otetun kuvan henkilökohtaisella Facebook-sivullani, mistä lähti paljon keskustelua liikkeelle. Tilan kunnosta on monenlaista huhua liikkeellä, mikä tietysti latisti tunnelmaa. Voi että miksi tällaisia vanhoja rakennusaarteita päästetäänkin menemään purkukuntoon! Iltapäivällä kävin vielä palaveeraamassa erään alueen oppilaitoksen kehityspäällikön kanssa. Oppilaitosyhteistyö on siis avattu ja jonkinlaisia apuja sieltä suunnasta on tulossa Vaatepuun kehittämistyöhön. Olen vähintäänkin innostunut asiasta! Illalla selailin vielä netin kirpputoreja uusia vaatehankintoja silmällä pitäen. Tein yhden mielenkiintoisen hankinnan!

Keskiviikkona aloin kasaamaan päättyvän kuukauden kuitteja ja päivittämään ajopäiväkirjaani kirjanpitoa varten. Maksoin laskuja. Lähettelin sähköposteja. Aloin kirjoittamaan blogipostausta. Huolsin vaatteita. Vanhempi tyttö oli taas pari tuntia päiväkerhossa. Tämän ajan käytän yleensä juuri edellä mainittujen kaltaisten Vaatepuun juoksevien asioiden hoitoon taapero kainalossa. Tällä kertaa kerhoaika meni kuitenkin minulle tärkeän yhdistyksen vappupalloja myyden. Pienempi nautti tämä ajan lomailevan isän seurasta.

Torstaina Vaatepuu oli kiinni vapun takia. Olo oli outo. Harrastimme laatikkopyöräcruisailua.

Perjantaina minulla oli sen erityisen yhdistyksen kirpputoripöydän siistimisvuoro paikallisella kirpputorilla. Samalla kiertelin kirpputorin läpi Vaatepuuta silmällä pitäen. Mitään ei tällä kertaa löytynyt. Koiramme lenkityksen yhdistin alkuviikosta netistä ostamani paketin noutoon. Vanhempi tyttöni ihastui tähän uuteen värikkääseen hankintaan. Harmi ettei sitä saa lasten koossa! Pari vuotta rakas vielä, niin pääset käsiksi Vaatepuun aarteisiin! Äitikään ei malta odottaa.

Lauantaina kiertelin jälleen oikean käteni Emman ja muksujen kanssa Helsingin ja Vantaan kirpputoreja monta tuntia. Tein muutaman aika metkan löydön itselleni, mutta Vaatepuu ei hyötynyt tästäkään keikasta tällä kertaa vaikka se mielessä aina onkin kirpputoreja kolutessani. Illalla taaperon nukkuessa otin valokuvia viikon takaisista Mirka Pukineen uusista mekoista Facebook-päivitystä varten, tutustuin niihin vähän tarkemmin sekä tein yhdessä vanhemman tyttöni kanssa niistä tuotekortit kansioon, missä pidän järjestyksessä tiedon jokaisesta Vaatepuun tuotteesta. Myöhemmin sain tytöltä vielä taideteoksen Vaatepuun seinälle vietäväksi. Hänen tekemään Vaatepuun kehittämisstrategiaan kuuluu taidenäyttelyn lisäksi jäätelöputiikin perustaminen Vaatepuun yhteyteen kesäkuukausien ajaksi. Hän voisi kuulemma olla siellä töissä…

Sunnuntaina käväisin Vaatepuussa avaamassa hetkeksi ovet yhdelle jäsenelle, jonka pukeutumissuunnitelmat olivat menneet sekaisin vapun suljettuna pysymisen takia. Hän kovasti pyyteli anteeksi vaivaa, mitä tästä ylimääräisestä visiitistä meille aiheutui. Minusta oli vain mahtava huomata, että joku muukin on yhtä sekaisin Vaatepuusta kuin minäkin! Samalla reissulla veimme tyttöjen kanssa viikon takaisilta kevätmarkkinoilta asti vierashuoneessamme majailleet vaaterekit, rekvisiitat ja vaatteet putiikille valmiiksi ensi torstaita varten. Siitä suuntasimme nautiskelemaan maalaistunnelmasta Muijaniityn ruokaosuuskunnan perhetapahtumaan kumpparit ja lökäpöksyt jalassa. Se on taas oma tarinansa se.